SOKERIKRAPULA

Kärsin viikonloppuna pahasta sokerikrapulasta. Kuitenkin ilman minkäänlaista morkkista.

Herkuttelu on mielestäni enemmänkin kuin suotavaa, kohtuullisessa mittakaavassa. Tätä termiä minä en taida kovin hyvin tuntea– kohtuullisuus. Ainakaan herkuttelun osalta.

Missä menee kohtuullisuuden raja?

Mielestäni totaalikieltäytyminen herkuista on ehkä jopa turhaa. Minusta herkuttelu kuuluu elämiseen ja nauttimiseen. Jokainen kuitenkin tavallaan. Toinen voi valita terveellisiä herkkuja, kuten raakakakkupalan tai smoothien. Toinen käy ravintoloissa syömässä ja toiselle maistuu karkit ja pullat. Kuitenkin herkkuhimo piilee varmasti meissä jokaisessa. Toisilla se on vain isompi monsteri kuin toisilla. 

Kohtuullisuus ei kuulunut viime viikonloppuna suunnitelmiini. Tunsin pakottavaa tarvetta syödä jotain hyvää, koska cheatday on sallittua seuraavan kerran vasta viikon päästä. Mutta eikö pienen määrän nauttiminen herkkuja voisi olla enemmän nautinnollisempaa, kuin änkeä kilo karkkia itseensä, ja maata maha kipeänä koko ilta tuntien pahaa oloa? Miksi ei voi vaan nauttia pientä määrää hyvää, niin ettei sitä viedä äärimmäisen huonoon oloon? Ainakin itse myönnän tekeväni näin. Kun on lupa nauttia, niin silloin myös nautin. No mutta ainakin seuraavana päivänä on energiaa edellis päivän herkuista ja treeni kulkee!

Entä onko parempi jos sallimme herkut silloin kun haluamme ja emme miettisi arkipäivinä sitä loppuviikosta häämöttävää cheatdayta? Onko herkkujen kieltäminen sittenkin haitallisempaa kuin herkkujen salliminen? Yleensä siinä käy niin, että alkuviikko syödään terveellisesti ja viikonloppuna mätätään isot kasat paljon rasvaa sisältävää ruokaa. Jälkkäriksi menee helposti jäätelöpaketti ja karkkipussi. Mielestäni tulos on silloin plus miinus nolla, jos tämä siis toistuu jokainen viikko. Entä jos söisi aina silloin kun tekee mieli, oli se sitten kerran tai kolme kertaa viikossa, mutta kohtuullisesti. Silloin ei tulisi panostettua siihen yhteen herkkupäivään jota odottaa malttamattomana koko viikon. En kuitenkaan sano että jokaiselle käy juuri näin. Olemmehan jokainen yksilöitä. Välillä herkutteleminen ei ole kuitenkaan kaiken loppu, se on enemmänkin kuin jees. Välillä voi tehdä niitä epäterveellisiäkin valintoja, vaikkei juuri sattuisi olemaan sitä cheatdayta.

Mutta mitä jos ei syötäisi herkkuja itse herkun takia, vaan liitettäisiin se johonkin hetkeen. On eriasia ostaa himoissaan monta pussia karkkia ja sipsiä, kuin käydä leffassa jonne hankkia leffaeväät. Siihen kuuluu kokemus ja hetki. Hetki, jonka herkut tekevät astetta paremmaksi, ainakin omasta mielestäni. Näin määrällisesti tulisi ehkä syötyä vähemmän ja maltillisemmin. Pyrin itsekkin liittämään herkuttelun juhlahetkiin, tai hetkiin jotka poikkeavat tavallisesta arjestani. Oli ne sitten synttärit, tuparit, lomamatka, tai tyttöjen illat. Jokin hetki jossa haluan irtautua arjesta ja nauttia siitä hetkestä herkkujen kanssa. Ainakin pyrin tekemään sen kohtuullisuuden rajoissa.

Entä olisinko onnellisempi ilman herkkuja? Mahdollisesti en. En kuitenkaan puolla sitä että otetaan tiukka kieltäytyminen herkuille ja lakkoillaan monta kuukautta. Olen kyllä tehnyt tätäkin. En ollut sen onnellisempi, tai tuntenut itseäni yhtään sen paremmaksi. Elämästä pitää kuitenkin nauttia, siis nautitaan siitä! Jokainen kuitenkin tavallaan. Näen, että kohtuullisuuden raja menee kuitenkin siinä tunteeko morkkista herkuttelun jälkeen. Se on kuitenkin oma tietoinen valinta, joten morkkistakaan siitä ei pitäisi tulla. Tee herkuttelusta seuraavan kerran nautinnollinen hetki ja syö kohtuudella. Niin ettei tule huonoa oloa, niin ettei kaduta. 

Nyt palataan kuitenkin takaisin ruotuun, ainakin viikoksi. Seuraavan kerran sitten kohtuullisemmin.

– Lotta-Maria –